Nyrkkeily

Nyrkkeilyn historia kantaa satojen vuosien päähän, jo ihmisen esihistorialliselta ajalta on olemassa luolamaalauksia, jossa ihmiset ottavat toisistaan mittaa nyrkein. Lajin varhaisimmat säännöt ovat antiikin kreikan ajoilta, jolloin oteltiin paljain nyrkein niin kauan, kunnes vastustaja oli kykenemätön jatkamaan ottelua tai luovutti. Nykyaikaisen nyrkkeilyn juuret ovat lähtöisin 1700-luvun Englannista, jolloin kehitetyt säännöt olivat käytössä aina vuoteen 1838 asti. Tosin, jo 1600-luvulla se oli suosittu huvittelumuoto Englannin kuninkaallisissa teattereissa, ja keräsi runsain mitoin katsojia. Vuonna 1876 lajin sääntöjä kehitettiin lisää, ja sääntömuutos sai nimensä Queensberryn 9. markiisin John Sholto Douglasin mukaan. Suurimmat muutokset näissä Queensberryn säännöissä koskivat erän pituutta joka tiputettiin kolmeen minuuttiin sekä minuutin mittaista erätaukoa sekä otettiin käyttöön ”kymmeneen lasku”. Jos ei vastustaja kyennyt nousemaan omin avuin ylös, katsottiin hänen hävinneen. Käyttöön otettiin myös painoluokat.

Tämän päivän nyrkkeilyssä on niin amatööri- kuin ammattilaisluokat, vaikkakin amatöörinyrkkeilyä on enemmän ja enemmän rukattu kohti ammattimaista nyrkkeilyä tehden siihen uusia muutoksia. Uusia muutoksia amatööri- eli olympianyrkkeilyssä ovat ne, että nyrkkeillään ilman paitaa ja ilman pääsuojuksia, sekä myös pistelasku on mennyt enemmän ammattilaisuuden puolelle pistelaskukoneiden poistuessa ja pisteiden muodostuessa manuaalisesti. Näillä muutoksilla halutaan saada amatöörinyrkkeilyyn enemmän katsojia ja nostaa sen imagoa.

Ammattilaisnyrkkeily on perussäännöiltään amatöörinyrkkeilyn tapaista, mutta luonteeltaan erilaista. Tyrmäykset ovat yleisempiä nyrkkeilijöiden keskittyessä enemmän voimaan ja sen käyttöön ja hanskat ovat kovempia.

Nyrkkeilyn sisällä on erilaisia tyylejä kuten mm. out fighter, puncher ja slagger, ja on tyypillistä että ottelija käyttää eri tyylejä yhden ottelun aikana. Sanotaankin että ”styles makes fights”.