Karate

Nykymuotoinen karate on saanut alkunsa 1900-luvulla, vaikkakin lajin historian synty juontaa juurensa vielä kaukaisempaan aikaan, vanhoihin okinawalaisiin kamppailumuotoihin. Nimi tulee alun perin kiinalaisesta sanasta kodete, joka tarkoittaa kiinalaista kättä. Lajissa on useita erilaisia tyylisuuntia ja muotoja, mutta yhteistä niille ovat perustekniikat kuten lyönnit ja potkut. Pidempään harjoitelleet pääsevät enemmän lajiin sisälle oppimalla hermopistetekniikoita, nivellukkoja, heittoja ja erilaisia hallintaotteita. Tekniikoissa saadaan lisävoimaa jalkojen asentoja muuttamalla ja käyttämällä tehokkaasti lantiota ja edistyneemmällä tasolla osataan keskittää voima oikealla tavalla.

Laji pääsi leviämään okinawalaiskouluista 1900-luvun alussa, ja sitä esiteltiin yleisölle, ja hyvin pian huomattiin, että siitä voisi olla apua sotaan valmistuvalle maalle. Gichin Funakoshi toi lajin pääsaarelle vuonna 1922 ja suosio oli taattu, ja harrastajia tuli koko ajan lisää. Funakoshi myös muokkasi lajia niin, että se sopisi paremmin kaikille sopivaksi lajiksi, ja häntä alettiin pitämään modernin karaten isänä. Hän myös vastustuksesta huolimatta muutti nimen tarkoittamaan tyhjää.

Toisen maailmansodan aikana budolajien harrastajia kaatui rintamalla ja tärkeätä tietotaitoa katosi, mutta sota-aika myös lisäsi lajin leviämistä, sillä yhdysvaltalaissotilaat, jotka olivat miehittäneet Japania, palasivat kotiin ja alkoivat opettaa lajia kotimaassaan. Yhdysvalloista se levisi myös Eurooppaan uusien tyylisuuntien kanssa ja etenkin Shotokan- tyylisuunnalla on vahva asema Euroopassa. Karatekoilla on myös tyylisuuntia, jossa käytetään aseita.

Karate on olympialaji, mutta ei ole ollut mukana yksissäkään olympialaisissa. Otteluissa kisataan kumitessa sekä katassa.